Lainaa, leikkauksia vai veronkorotuksia?

CC BY 4.0, Atelier Apollo Wasastjerna Nils, Ajankohta: 1910, Helsinki, Snellmaninaukio. Snellmaninkatu

Helsingillä voisi kymmenen vuoden päästä olla 193 000 000 euroa enemmän tuloja ilman veronkorotuksia. Se kuitenkin vaatisi tahtoa nykyistä enemmän.

Lisää tuloja, ei veroja.

Helsingillä voisi vuonna 2030 olla 193 000 000 euroa enemmän tuloja käytettävissä. Ilman veronkorotuksia. Se kuitenkin vaatisi tahtoa nykyistä enemmän. Kuntien mahdollisuudet harjoittaa talouspolitiikkaa valtioon verrattuna ovat piskuiset. Eduskunta voi säätää tai kumota lakeja, luoda tai poistaa veroja, nostaa tai laskea veroprosentteja. Valtion talouspolitiikassa keksinnöt lentävät: verotetaan sitä, laillistetaan tätä ja poistetaan tuota. Helsingin kaupungilla taas epäkiitollinen tehtävä huonon vuoden lopussa on päättää, nostaako se kiinteistöveroa, kunnallisveroa vai leikkauksia budjetissaan. Vai ottaako se lainaa. Ja kun Helsingistä valuu valtiotasausten myötä jo nyt sellainen 320 miljoonaa euroa muille Suomen kunnille, mitään intohimoa kuntaveron korotuksiin ei löydy. Tulopuoleen Suomen kunnat voivat vaikuttaa lähinnä nostamalla kiinteistö- tai kunnallisveroa. Toinen kiusaa erityisesti kotinsa omistavia ja toinen työssäkäyviä.

Paitsi Helsinki.

Helsingin kaupunki on tehnyt linjauksen, että se ei pääsääntöisesti myy tonttejaan, vaan aikoo jatkossa keskittyä niiden vuokraukseen. Tontteja vuokrataan pitkäaikaisesti, ja ne muodostavat ennustettavan tulovirran vuokrauksen ajaksi. Kysyntää helsinkiläisille vuokratonteillekin on sen verran, että kaikki menevät kohtuullisessa ajassa. Rakennusliikkeille vuokratontit ovat varsin mieleisiä – pääomia ei sitoudu maan ostamiseen ennen tulovirtoja. Kaupungille vuokrauksen selkein ongelma on se, että tonttien kunnallistekniikan tekeminen maksaa enemmän kuin mitä tontista saa nopeita tuloja, ja investoinnit kunnallistekniikkaan pitää silloin maksaa nykyisillä tuloilla tai lainoilla.Hillitsemättömästi kasvaville kunnille tonttien myynti on ns. pakollinen paha, koska myyntituotoilla voidaan rakentaa niitä putkia, kouluja ja sähkölinjoja, joita pitääkin, että maa myy. Laajamittaisesti kunnan tonttimaan myynti ei ole varsinaisesti kestävää, koska maan määrä laskee, eikä se tuota senttiäkään tuloja kunnalle myynnin jälkeen. Varsinainen liiketoimi kunnalle silloin on uuden veronmaksajan saaminen, ei maan arvo. Helsinki ei kuitenkaan ole kehyskunta, eikä sen taloudenpidon tule toimiakaan niin. Helsingin kaupungin tase on erittäin vahva, ja kaupungin omavaraisuusaste on erinomainen. Helsinki on Suomen kunnista uniikissa asemassa siinä, että se pikemminkin investoi liian vähän kuin liian paljon. Tuottavia kohteita nimittäin löytyy. Raideinvestoinnit ja kunnallistekniikka nyt näin aluksi.

Tulevaisuutta rakentamassa

Helsingissä ei ole pula asemakaavoista. Vain kaavoissa olevaa kaupunkia löytyisi jo nyt sellaiselle sadalletuhannelle uudelle asukkaalle. Mutta tontit? Niitä ei vaan saada luovutettua tarpeeksi nopeaan. Ei gryndereilla, kaupungin omalle asuntotoimistolle, HOASille tai muillekaan firmoille, ketkä haluavaisivat kyllä rakentaa Helsinkiin asuntoja. Tontinluovutus on kaupungin kasvun pullonkaula. Ja siihen olisi ratkaisu. Investoinnit tonttien valmisteluun luovutuskelpoiseksi. Lainarahalla nykyistä laajemmin. Investoinnit kaivojen, voimalinjojen ja koulujen pykäämiseksi luovat työllisyyttä, ja melko nopeasti kasvattavat kaupungin kykyä luovuttaa tontteja, jolloin saadaan lisää rakennusprojekteja aloitetuksi, ja siten myös lisää asuntoja Helsinkiin asukkaille. Ne ovat kuitenkin melko rajallisia vaikutuksiltaan, ja uudisrakentaminen yksinään on oiva tapa heikentää liikennettä.

Raideinvestoinnit ovat kuntatekniikkainvestointien vastinpari. Helsingin väkiluvun kasvun pitäisi parantaa kaupunkia kaikille sen asukkaille, ei laskea. Jokainen uusi autoilija kuitenkin tuo painetta nykyiselle liikenneinfralle, ja siten heikentää nykyisten asukkaiden elinehtoja, mikä ei ihan hirveän kestävää ole ainakaan poliittisesti . Helsingissä on uskomaton määrä erilaisia raideliikenneinvestointeja pohdinnassa, ja uskomattoman vähän osaamista useiden samanaikaisten investointien vetämiseen. Joukkoliikennekäytävien varrelle voi kaavoittaa aiempaa tiheämmin, ja luovutettava kerrosala kasvaa. Raideliikenneinvestoinneilla on siksi kolmekin kaikille keskeistä arvoa meille: ne helpottavat kaupunkilaisten liikkumista, mahdollistavat tiheämmän kaupunkirakenteen ja nostavat maan arvoa.

Eli meno on vähän niin kuin kunnallistekniikassakin: suunnitelmia ja kaavoja löytyy, mutta tekemisen meininki ei nyt ihan vielä tule esille, varmaankin kun asioita ajatellaan autot vastaan raiteet -näkökulmasta, minkä mielestäni voisi jättää 2010-luvun identiteettipolitiikaksi. Hyvä raideinvestointi maksaa itsensä takaisin.

Jaksaako kaupunki kasvattaa tulostaan? Helsingin kaupunki on uniikissa asemassa Suomen kaupungeista sen vuoksi, että sillä on tase kunnossa, kasvava väestö ja vahva kaavavaranto. Se on ideaalissa asemassa investoida huomattavasti kunnallis- ja liikenneinfraan. Investoinneilla se kasvattaa kaupungin tuloja vuokratulojen muodossa vuosi vuodelta. Tällöin Helsingin kaupungin tuloslaskelmassa kunnallis- ja kiinteistöverojen rinnalle kolmanneksi tärkeäksi tulolähteeksi muodostuu maanvuokratulot, jotka eivät ole veroja, eivätkä sen vuoksi sisälly valtiontasausjärjestelmään. Uudet maavuokratulot tulevat muuten pitkälti asuntosijoittajien taskuista.

Helsingin kaupunki ennustaa saavansa noin 40 miljoonaa euroa enemmän maanvuokratuottoja vuonna 2023 kuin 2020, mikä on noin 20% kasvu nykyisestä 200 miljoonan euron tuotosta. Tämä tarkoittaa noin 4.6% vuositason kasvua kaupungin maanvuokratuloissa, mikä on reippaasti enemmän kuin mitä kaupungilla verotulot tai menot kasvavat vuosittain. Tai väkiluku on kasvanut. Tavoite on kirjattu talousarvioon 2021, ja tavoitetta pitäisi nostaa talousarvioon 2022.

Kaupunki voi lisätä maanvuokratuottoja kahdella tavalla: lisäämällä luovutettujen tonttien määrää ja arvoa. Pääasiallinen arvoa kasvattava tekijä, johon kaupunki voi tehokkaasti vaikuttaa, on liikenneinvestoinnit, jotka luovat pysyvää lisäarvoa maalle ja samalla mahdollistavat tiheämmän kaupungin. Jos kaupunki kasvattaisi vuosittain vuokraamansa maan arvoa ja määrää yhtäläisesti lisäämällä vuokrattavien tonttien määrää ja yhteyksiä liikenneinvestoinneilla siten että vuosikasvua olisi 7%, kaupungilla olisi kymmenen vuoden päästä vuosittain 193 miljoonaa euroa enemmän tuloja vuosittain. Sillä voisi nostaa hoitajien palkkoja, parantaa mielenterveyspalveluita, rakentaa pyöräteitä ja laskea oppilaiden ryhmäkokoja aika tuntuvasti.

Helsingin ei tarvitse rakentaa parempia palveluita veronkorotusten varaan. Ne voidaan rahoittaa rakentamalla parempaa kaupunkia. Veronkorotukset ovat perusteltavissa silloin kun ne ovat vähiten kivuliain tapa kasvattaa kaupungin tuloja. Nykyinen lääke ongelmiin kuitenkin maistunee miellyttävämmältä.Mutta pitäisi uskaltaa ottaa sitä investointilainaa. Kuten eräässäkin puolueessa sanotaan, pelättävää on syömävelassa, ei lainarahalla tehdyissä investoinneissa.