Miksi mikään muuttuisi? Talousarvio 2021, ja kunnianhimottomat tavoitteet.

Helsingin kaupunkikehitystä pitäisi kiihdyttää. Jonkinlainen konsensus on siitä, että nykyinen kasvuvauhti on liian hidasta suhteessa väestökasvuun, ja että kasvun nopeuden tulisi kasvaa. Asuntotuotannon tavoitteeksi toivotaan monesta suunnasta ennemminkin 10 000 kuin kaupungin virallisesti tavoittelemaa 8 000, ja kunnianhimoisimmat kaupunginvaltuutetut asettavat mielissään tavoitteen jo varmaankin 12 000 tasolle.

Samaan aikaan virallistakaan tavoitetta ei ole saavutettu yhtenäkään vuotena edellisellä vuosikymmenellä. 2020 se alitettiin parilla kymmenellä prosentilla. Syiksi on arveltu mm. rakennusliikkeiden hitaita aloituksia, riittämätöntä kaavoitusta ja ongelmia tontinluovutuksissa. Jälkimmäisestä on vahvimmat näytöt: kaupunki ei saa nykyisillä investoinneillaan ja resursseillaan luovutettua riittävää määrää rakennettavia tontteja. Kun kaikki mitä tarjotaan menee ja rakennetaan ja kaavavarantoa on vuosiksi, pullonkaula tontinluovutuksissa kuristaa kaupungin kasvun tietylle tasolle. Katsokaa luvut kuvasta: kaupungin talousarvion ennustus seuraavalle kolmelle vuodelle on aika kylmää kyytiä. Asuntoja ei valmistune yli 7 000 ennen vuosikymmenen puoltaväliä

. Kaupungin haluttomuutta tehdä investointeja on usein kritisoitu, ja konsensus lienee, että kannattaviin hankkeisiin kannattaa halpaa rahaa laittaa. Erityistä tietoa tästä ei oheisista luvuista saa, ja minua kiinnostaisi nyt keskustelu ryhmässä toisesta reunaehdosta: halukuudesta kasvaa. Kuten luvuista näkee, harva asia kasvaa tulevien vuosien määränä. Kerrosalaa kaavoitetaan sama määrä, pyöräteitä tehdään se 15 kilometriä vuoteen, ja mitä tärkeimpänä, henkilöstön määrää ei kasvateta. Kaupungin kasvaessa vuosittain tavoitteiden pitäminen samassa kiinteässä luvussa laskee suoritteita per asukas. 7 000 asunnon kaavoittaminen 550 000 tuhannen ihmisen kaupungissa ja 700 000 ihmisen kaupungissa tarkoittaa eri asioita, ja ennusteiden perusteella kaupungin kasvun tahti hidastuu, ei nopeudu, suhteessa sen väkilukuun.

Eli lisää Helsinkiä samaa tahtia vuodesta toiseen. Maanvuokratulot kasvavatkin 30 miljoonaa euroa vuodessa. Kuinka iso osa niiden kasvusta sijoitetaan tuottavasti takaisin kaupungin kasvattamiseen? Nykylukujen valossa ei ihan valtava, vaan niillä paikkaillaan budjettia muilta osin.

Olen julkishallinnolla töissä. Ikuinen länkytys byrokratian leikkausvarasta ja henkilömäärän löysyydestä on roskaa. Jos julkishallinnolta halutaan lisää tuloksia, henkilöstöresursseja tulee kasvattaa. Digitalisaatio ja tehostus kasvattavat tuottavuutta hitaan varmasti. Helsinki tarvitsee kasvua nopeasti. Minulle herää budjetin perusteella kysymys siitä, kahlitsemmeko kaupungin kehitystä vaatimalla tasaista, eikä nopeutuvaa kasvua. Miksei toimialan henkilöstöä lisätä, jos toimiala ei saavuta tavoitettua tulosta? Miksi maan tärkein kaupunki ei kehitä institutionaalisia valmiuksiaan tehdä maailman parasta kaupunkia, vaan tavoittelee kunnianhimotonta tasaisuutta, säästöjä henkilöstöstä ja investoinneista kitsastelua?

Nykyinen kaupunginvaltuusto leikkasi ensimmäisen vuotensa aikana 2017 Helsingin kuntaveroprosentin suurista kaupungista maan matalimmaksi. Samana vuonna kaupunkiin muutti lähes ennätysmäärä ihmisiä. 2018 Kokoomus esitti tämän madaltamista edelleen. Kiinteistövero on maan pienin. Verokilpailua, jossa kaupunki kilpaili lähinnä itseään vastaan. Palveluiden laadun ei pitäisi kuulemma laskea. Eivät ne myöskään kasva, tai ole kasvaneet. Ne näivettyvät. Kulttuuri- ja urheilun panostukset per kaupunkilainen laskevat, samoin keskiasteen koulutuksen panostukset. Samanaikaisesti kaupunki rajoittaa itseltään kasvua ja tuottavia investointeja, ja vetoaa kaikessa kireään taloustilanteeseen, ikään kuin tilanne ei olisi itseaiheutettu.Miten saamme kaupungin kasvamaan, kun nykyinen politiikka rajoittaa kaupungin kasvun nopeutumista kitsaudellaan?

Miksi mikään muuttuisi? Talousarvio 2021, ja kunnianhimottomat tavoitteet.

Helsingin kaupunkikehitystä pitäisi kiihdyttää. Jonkinlainen konsensus on siitä, että nykyinen kasvuvauhti on liian hidasta suhteessa väestökasvuun, ja että kasvun nopeuden tulisi kasvaa. Asuntuotannon tavoitteeksi toivotaan monesta suunnasta ennemminkin 10 000 kuin kaupungin virallisesti tavoittelemaa 8 000, ja kunnianhimoisimmat kaupunginvaltuutetut asettavat mielissään tavoitteen jo varmaankin 12 000 tasolle.

Samaan aikaan virallistakaan tavoitetta ei ole saavutettu yhtenäkään vuotena edellisellä vuosikymmenellä. 2020 se alitettiin parilla kymmenellä prosentilla. Syiksi on arveltu mm. rakennusliikkeiden hitaita aloituksia, riittämätöntä kaavoitusta ja ongelmia tontinluovutuksissa. Jälkimmäisestä on vahvimmat näytöt: kaupunki ei saa nykyisillä investoinneillaan ja resursseillaan luovutettua riittävää määrää rakennettavia tontteja. Kun kaikki mitä tarjotaan menee ja rakennetaan ja kaavavarantoa on vuosiksi, pullonkaula tontinluovutuksissa kuristaa kaupungin kasvun tietylle tasolle. Katsokaa luvut kuvasta: kaupungin talousarvion ennustus seuraavalle kolmelle vuodelle on aika kylmää kyytiä. Asuntoja ei valmistune yli 7 000 ennen vuosikymmenen puoltaväliä

. Kaupungin haluttomuutta tehdä investointeja on usein kritisoitu, ja konsensus lienee, että kannattaviin hankkeisiin kannattaa halpaa rahaa laittaa. Erityistä tietoa tästä ei oheisista luvuista saa, ja minua kiinnostaisi nyt keskustelu ryhmässä toisesta reunaehdosta: halukuudesta kasvaa. Kuten luvuista näkee, harva asia kasvaa tulevien vuosien määränä. Kerrosalaa kaavoitetaan sama määrä, pyöräteitä tehdään se 15 kilometriä vuoteen, ja mitä tärkeimpänä, henkilöstön määrää ei kasvateta. Kaupungin kasvaessa vuosittain tavoitteiden pitäminen samassa kiinteässä luvussa laskee suoritteita per asukas. 7 000 asunnon kaavoittaminen 550 000 tuhannen ihmisen kaupungissa ja 700 000 ihmisen kaupungissa tarkoittaa eri asioita, ja ennusteiden perusteella kaupungin kasvun tahti hidastuu, ei nopeudu, suhteessa sen väkilukuun.

Eli lisää Helsinkiä samaa tahtia vuodesta toiseen. Maanvuokratulot kasvavatkin 30 miljoonaa euroa vuodessa. Kuinka iso osa niiden kasvusta sijoitetaan tuottavasti takaisin kaupungin kasvattamiseen? Nykylukujen valossa ei ihan valtava, vaan niillä paikkaillaan budjettia muilta osin.

Olen julkishallinnolla töissä. Ikuinen länkytys byrokratian leikkausvarasta ja henkilömäärän löysyydestä on roskaa. Jos julkishallinnolta halutaan lisää tuloksia, henkilöstöresursseja tulee kasvattaa. Digitalisaatio ja tehostus kasvattavat tuottavuutta hitaan varmasti. Helsinki tarvitsee kasvua nopeasti. Minulle herää budjetin perusteella kysymys siitä, kahlitsemmeko kaupungin kehitystä vaatimalla tasaista, eikä nopeutuvaa kasvua. Miksei toimialan henkilöstöä lisätä, jos toimiala ei saavuta tavoitettua tulosta? Miksi maan tärkein kaupunki ei kehitä institutionaalisia valmiuksiaan tehdä maailman parasta kaupunkia, vaan tavoittelee kunnianhimotonta tasaisuutta, säästöjä henkilöstöstä ja investoinneista kitsastelua?

Nykyinen kaupunginvaltuusto leikkasi ensimmäisen vuotensa aikana 2017 Helsingin kuntaveroprosentin suurista kaupungista maan matalimmaksi. Samana vuonna kaupunkiin muutti lähes ennätysmäärä ihmisiä. 2018 Kokoomus esitti tämän madaltamista edelleen. Kiinteistövero on maan pienin. Verokilpailua, jossa kaupunki kilpaili lähinnä itseään vastaan. Palveluiden laadun ei pitäisi kuulemma laskea. Eivät ne myöskään kasva, tai ole kasvaneet. Ne näivettyvät. Kulttuuri- ja urheilun panostukset per kaupunkilainen laskevat, samoin keskiasteen koulutuksen panostukset. Samanaikaisesti kaupunki rajoittaa itseltään kasvua ja tuottavia investointeja, ja vetoaa kaikessa kireään taloustilanteeseen, ikään kuin tilanne ei olisi itseaiheutettu.Miten saamme kaupungin kasvamaan, kun nykyinen politiikka rajoittaa kaupungin kasvun nopeutumista kitsaudellaan?